Heitän näin uuden vuoden alkajaisiksi ajatuksen: mitä, jos lakkaisimme puhumasta yritysvastuusta ja puhuisimme sen sijaan johtamisen tai päätöksenteon vastuullisuudesta.
Yritykset ja organisaatiot ovat ihmisten luomia rakennelmia ja niiden toiminta koostuu ihmisten päivittäisistä päätöksistä ja teoista. Ne ovat niin vastuullisia tai vastuuttomia kuin miten niitä johdetaan.
Puhe yritysten vastuullisuudesta on samalla tavoin toimijuutta häivyttävää kuin sanoa: “jalankulkija jäi auton alle”. Kun yrityksen toiminta on vastuutonta, se on seurausta johdon vastuuttomista päätöksistä – aivan, kuten jalankulkijan “alle jääminen” on seurausta auton kuljettajan toiminnasta.
Annan esimerkin: Yrityksellä voi olla vaikka kuinka hieno ja kaunis ympäristövastuuohjelma, mutta jos ympäristövastuun toteuttaminen päivittäisessä työssä ei ole päätöksentekijöille prioriteetti, ohjelman tavoitteet eivät toteudu. Samoin, yrityksen rekrytointi-ilmoituksissa voidaan runoilla diversiteetistä ja yhdenvertaisuudesta vaikka kuinka, mutta jos rekrytoivat esihenkilöt eivät ole sisäistäneet, mitä nämä asiat tarkoittavat käytännön tasolla, eikä heillä ole käytössään toimivia työvälineitä, ylevät periaatteet eivät toteudu.
Kun huomio kiinnittyy yritysten sijaan yrityksissä valtaa käyttäviin ja päätöksiä tekeviin ihmisiin, huomio kohdistuu sinne, missä muutos on mahdollinen.
Muutoksen edellytys on, että muutoksen toteuttajilla on selkeä vastaus kysymykseen: “miten minun pitää työssäni toimia, jotta tavoite toteutuu.” Johtajien vastuulla on huolehtia, että työntekijöillä on muutokseen tarvittavat olosuhteet, resurssit, osaaminen ja ymmärrys, sekä asettaa muutosta tukevat tavoitteet ja mittarit. Kuinka monessa organisaatiossa on oikeasti huolehdittu näistä kaikista vastuullisuuteen liittyvien tavoitteiden osalta?
Niin kauan kuin vastuullisuus ei ole aidosti käytäntöön asti viety prioriteetti ylimmälle ja keskijohdolle, ei yrityskään voi olla aidosti vastuullinen. Siksi mielestäni pitäisi vaatia enemmän nimenomaan johtajilta ennemminkin kuin yrityksiltä.
Mitä ajatuksia sinulle herää tästä?