Olen viime aikoina käynyt inspiroivia keskusteluja kokeneiden vastuullisuusihmisten kanssa. Valmistelen seminaariesitystä sosiaalisen vastuullisuuden liiketoimintahyödyistä, ja sitä varten olen jututtanut muutaman suuren yhtiön vastuullisuudesta vastaavia.
Inspiroivaa näissä keskusteluissa on ollut erityisesti asenne, joka on paistanut vahvasti läpi: näissä yrityksissä sosiaalista vastuullisuutta ei nähdä pakon sanelemana byrokratiana vaan osana fiksua liiketapaa.
Yksi haastateltavistani totesi, että huolellisuus toimitusketjun sosiaalisen vastuullisuuden suhteen on "good housekeeping", hyvää huushollinpitoa.
Toisen kanssa sivusimme keskustelussa viime aikojen poukkoilevaa sääntely-ympäristöä. Hän totesi, ettei sosiaaliseen vastuullisuuteen siksi panosteta, että laki pakottaa, vaan siksi, että se on liiketoiminnan kannalta tärkeää.
Tämä haastateltava kertoi tyytyväisenä, ettei työnantajan taholta ole tullut painetta lähteä himmailemaan vastuullisuustyössä nykyisessäkään poliittisessa ilmapiirissä.
Tiedän, ettei kaikissa yrityksissä ajatella näin. Muutenhan esimerkiksi yritysvastuudirektiiville ei olisi lainkaan tarvetta. Juuri siksi nämä keskustelut ovat tuntuneet voimaannuttavilta. Yritysten joukossa on kyllä perälaudassa roikkujia ja piittaamattomia, mutta ilahduttavan paljon on myös niitä, joissa ajatellaan laaja-alaisemmin ja eteenpäin katsoen.
Ei tilanne toki täydellinen missään liene. Kaikki haastateltavani painottivat sitä, että sosiaalisen vastuullisuuden kehittämisessä on heillläkin vielä paljon tehtävää. Varsinkin laajojen kansainvälisten toimitusketjujen vastuullisuuden hallinta on kova pähkinä purtavaksi. Vaikeidenkin haasteiden voittaminen on kuitenkin osa liiketoimintaa.
Entä ne sosiaalisen vastuullisuuden liiketoimintahyödyt? Niitä tuli keskusteluissa esiin useita. Mutta niistä enemmän myöhemmin – en halua spoilata tulevaa esitystäni. 😉
Kuva: Andrew Moca / Unsplash