Muistatteko, kun lokakuussa joukko suuria yhtiöitä lähetti Saksan liittokanslerille ja Ranskan presidentille kirjeen, jossa vaativat yritysvastuudirektiivin kumoamista?
Kirjeen allekirjoittajina olivat saksalaisen Siemensin ja ranskalainen TotalEnergiesin (kyllä, se sama, joka vastikään sai tuomion viherpesusta) johtajat, mutta lisäksi kirjeessä listattiin joukko yrityksiä, jotka kirjeen mukaan kannattavat direktiivin kumoamista. Listalla olivat mm. Allianz, Deutsche Bank, Danone, SAP, BASF ja Michelin.
Kun kirje tuli julkisuuteen, se herätti kohua, koska kannattajien listalla oli useampi yritys, joka on pyrkinyt profiloitumaan vastuullisena.
Business & Human Rights Resource Centre läksi kyselemään listatuilta yrityksiltä, todellako ne kannattavat yritysvastuudirektiivin kumoamista. Lyhyestä virsi kaunis: valtaosa listatuista yrityksistä vakuutti, ettei suinkaan kannata direktiivin kumoamista, vaan pitää direktiiviä tärkeänä.
Varsinainen farssi. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä ihmettä oikein tapahtui.
Kirje laadittiin jonkinlaisessa ylimmän johdon huippukokouksessa. Mietin, onko käynyt niin, että isot pomot ovat päättäneet koko homman keskenään, kenties pienissä konjakeissa, eikä kukaan ole tarkistanut esimerkiksi oman firman viestinnältä tai vastuullisuustiimiltä, onko tämä nyt linjassa yrityksen julkilausuttujen periaatteiden kanssa.
Oli miten oli, se tässä jää mietityttämään, kumpi kuvastaa yritysten johdon oikeaa ajatusmaailmaa: kirje vai kirjeen kieltäminen. Ylipäätään usein mietityttää, kuinka moni vastuullisuudesta kauniisti puhuva yritysjohtaja ihan aidosti ymmärtää, mitä vastuullinen liiketoiminta käytännön tasolla tarkoittaa, ja on valmis toteuttamaan ne investoinnit ja muutokset, joita vastuullisuus edellyttää. Toivottavasti moni.
Ehkä isot johtajat ainakin jatkossa muistavat tärkeän opetuksen: älä allekirjoita julkilausumia johdon retriiteillä.
Kuva: Headway / Unsplash