YK:n ihmisoikeusasiantuntijat ovat hiljattain ottaneet kantaa kahteen laajasti ihmisten arkea koskettavaan teknologia-aiheeseen: tekoälyyn ja sosiaalisen median lapsikäyttäjiin liittyviin toimintatapoihin.
Somejätti Meta on saanut neuvoteltua sopimuksen oikeusjutussa, jonka USA:n osavaltiosyyttäjät nostivat yhtiötä vastaan kolme vuotta sitten. Kanteen mukaan yhtiö on tietoisesti suunnitellut Facebookiin ja Instagramiin toimintoja, jotka ohjaavat lapsia ja teinejä somepalvelujen liikakäyttöön, sekä antanut harhaanjohtavaa tietoa käyttöön liittyvistä riskeistä.
YK:n asiantuntijat varoittavat, ettei lasten suojelemiseksi tarkoitettuja toimia tulisi ohjata salaisilla sopimuksilla vaan avoimen lainsäädäntöprosessin kautta, jotta lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa heitä koskevaan sääntelyyn. He myös huomauttavat, että toimet, joilla esimerkiksi pyritään rajoittamaan lasten pääsyä palveluihin, saattavat heikentää lasten tietosuojaa.
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk puolestaan vetosi valtioihin, että ne ryhtyisivät kiireesti laatimaan tekoälyyn liittyvää sääntelyä. Türk on huolissaan muun muassa tekoälypohjaisten palvelujen harjoittamasta syrjinnästä, tekoälyn käytöstä ihmisten valvontaan, tekoälyllä tuotetusta disinformaatiosta sekä datakeskusten vaikutuksista puhtaan veden ja energian saatavuuteen.
Molemmat kannanotot kuvastavat sitä, miten kimurantteja ja monitahoisia ihmisoikeuskysymyksiä uuteen tietoteknologiaan liittyy. Jaan ihmisoikeusvaltuutetun huolen siitä, miten hirveän nopealla tahdilla markkinoille tulee uusia tekoälypohjaisia palveluja, joilla on mahdollisesti hyvin kauaskantoisia seurauksia meidän kaikkien oikeuksiin, tietosuojaan, fyysiseen turvallisuuteen ja toimeentuloon sekä tiedon luotettavuuteen.
(Tämän kaiken keskellä hieman rauhoittaa, että EU on toiminut tekoälyn sääntelyssä edelläkävijänä. Vuonna 2024 voimaan astunut tekoälyasetus on ensimmäinen laatuaan koko maailmassa. Parhaillaan kehitteillä on EU:n vähimmäisvaatimukset datakeskuksille. Hyvä niin. Toivottavasti EU-lainsäätäjien pokka kestää ohjelmistojättien jatkuvan lobbauksen alla.)
Puhtaasti inhimillisen näkökulman ohella tekoälyyn liittyvät ihmisoikeuskysymykset ovat potentiaalinen päänsäryn aihe yritysten huolellisuusvelvoitteen näkökulmasta. Missä määrin yritysten on syytä paneutua käyttämiensä tietojärjestelmien arvoketjuun liittyviin ihmisoikeusnäkökohtiin?
Toistaiseksi en ole nähnyt näitä kosketeltavan vastuullisuusraporteissa, vaikka tietojärjestelmät ja älylaitteet ovat nykyisin lähes firmalle kuin firmalle kriittistä infraa. Suhtautuminen ohjelmistoihin, tietokoneisiin, kännyköihin ja vastaaviin vaikuttaa pitkälti olevan: "Näihin emme pysty vaikuttamaan."
Entä jos sittenkin edes yritettäisiin? Herättäisikö se minkäänlaisia väristyksiä teknologiajättien torneissa Piilaaksossa, jos suuret yritykset kautta Euroopan alkaisivat vaatia näiltä yhtiöiltä ihmisoikeusselontekoja ja kirjata vastuullisuusraportteihinsa, että heidän käyttämiinsä tietojärjestelmiin ja laitteisiin liittyy merkittäviä ihmisoikeusriskejä?