Euroopan komissio julkaisi toukokuun alussa lausuntokierrokselle luonnokset vastuullisuusraportoinnin standardeista ESRS:stä ja VS:stä. ESRS-standardit ovat pakolliset yrityksille, joita EU:n kestävyyrsaportointidirektiivi CSRD velvoittaa raportoimaan. VS, aiemmalta nimeltään VSME, puolestaan on standardi vapaaehtoiseen vastuulllisuusraportointiin.
Moni on varmasti helpottunut kuullessaan, ettei komissio ole lähtenyt tekemään suurisuuntaisia muutoksia EFRAG:in luonnostelemiin standardeihin. Jotakin sentään kuitenkin, tässä listaa keskeisimmistä:
ESRS
- Yrityksiä eksplisiittisesti kielletään sisällyttämästä vastuullisuusraporttiin epäolennaista tietoa.
- Todenmukaisen esittämisen periaate koskee yleisesti koko raporttia eikä jokaista datapistettä erikseen, ja ESRS-standardien noudattamisen katsotaan johtavan todenmukaiseen esittämiseen.
- Jos yritys kaksoisolennaisuusanalyysissa tarkastelee jotakin toimintansa osa-aluetta muusta toiminnasta erillään, tämä ei tarkoita, että kyseisestä osa-alueesta on myös raportoitava erikseen.
- Potentiaalisten taloudellisten vaikutusten ennakoinnissa käytettyjä arvioita voi päivittää, kun uutta tietoa tulee saataville.
- Yritysten ilmastosuunnitelmien ei tarvitse olla linjassa 1,5 asteen tavoitteen kanssa, mutta tästä on kerrottava avoimesti.
- Kasvihuonekaasupäästöjen laskennan sekä mikromuovipäästöjen, saasteiden, vaarallisten aineiden ja ihmisoikeusloukkausten raportoinnin vaatimuksia on täsmennetty.
VS
VS:ään tuli hyvin vähän muutoksia, lähinnä joitakin datapisteitä on siirretty perustasolta laajalle tasolle. Komissio perustelee tätä Omnibus I -direktiivin linjauksella, jonka mukaan VS asettaa enimmäistason vastuullisuustiedoille, joita CSRD-direktiivin velvoittamat yritykset voivat vaatia arvoketjunsa yrityksiltä. Arvoketjun yritysten raportointitaakkaa ei ole haluttu kasvattaa.
Komissio myös toteaa, että VS on sellaisenaan riittävän kattava myös niille suurille yrityksille, jotka jäävät CSRD:n vähimmäisrajan (1000 työntekijää, liikevaihto 450 meur) alle. Käymieni keskustelujen perusteella etenkään suurissa teollisuusyrityksissä ei kuitenkaan olla tästä mitenkään yksissä tuumin samaa mieltä.
Itsekin kallistun enemmänkin yritysten kannalle – VS on varsin keveä eikä välttämättä tarjoa kovin kattavaa kuvaa esimerkiksi satoja ihmisiä työllistävän sekä laajaa kansainvälistä hankintaketjua pyörittävän teollisuusyrityksen vastuullisuudesta. Ja vaikka se on laadittu muun muassa rahoitusalan tarpeita ajatellen, taloudellisten riskien ja mahdollisuuksien näkökulmaa käsitellään melko ohuesti.
Silti, kun ottaa huomioon viime vuoden lainsäädännöllisen hulabaloon, ehkä on ihan hyvä, että komissio tässä kohtaa pitäytyi esittämästä enempää suuria muutoksia. Silläkin on vissi arvo, että yrityksille annetaan välillä työrauha.