Tämä uutinen ruotsalaisen kierrätyskuituyrityksen ahdingosta on ollut paljon mielessä viime päivinä. Uutista jakaneet ovat muun muassa kyselleet, mitä tämä merkitsee vaateteollisuuden kestävyyskehityksen kannalta.
Itse olen seurannut selluloosa- ja kierrätyskuitupohjaisten tekstiili-innovaatioiden huimaa kehitystä vähän kaksijakoisin miettein.
Toisaalta olen tuntenut ylpeyttä siitä, että juuri Suomessa on useita tämän alan edelläkävijäyrityksiä. Toisaalta juuri kierrätysmateriaalien käyttö on vakiintunut yhdeksi suosituimmista pikamuotiteollisuuden viherpesukeinoista. Kun koko liiketoimintamalli on täysin kestämättömällä pohjalla, ei kierrätyskuidun käyttö hirveästi pelasta.
Miten tämä sitten liittyy ruotsalaisyhtiön heikentyneisiin tulevaisuudennäkymiin? Oletukseni on, että EU:n uusi Green Claims -direktiivi saattaa heikentää kierrätyskuidun kysyntää.
Kierrätyskuitu on useissa tapauksissa kalliimpaa kuin neitseellinen kuitu, joten sitä käyttävän yrityksen pitää saada jonkinlaista imagohyötyä sen käytöstä. Direktiivi kieltää yksittäisten vastuullisuusominaisuuksien markkinoimisen, jos tuotteen valmistus jollakin muulla osa-alueella aiheuttaa ympäristöhaittoja.
Ja tässä tullaan siihen, miksi kierrätyskuidun käytön houkuttavuus on saattanut nyt heikentyä. Jos yritys ei pysty todentamaan, ettei tuotteen tuotantoketju missään kohtaa aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja, se ei voi väittää tuotetta vastuulliseksi kierrätysmateriaalin perusteella. Eli kierrätysmateriaalilla ei voi enää viherpestä kestämätöntä tuotantoa.
Toki ainakin hetkellisesti ikävä homma kierrätyskuidun valmistajille, mutta isommassa kuvassa viherpesun kitkeminen on kuitenkin positiivinen asia.
Ja toivottavasti seuraava askel on todellisten kiertotalousmallien syntyminen myös tekstiiliteollisuuteen.
