Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen useasti kokenut suurta henkistä väsymystä ja voimattomuutta. On tuntunut raskaalta seurata, miten monia suurella työllä taisteltuja ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia suojaavia rakenteita on romutettu niin Suomessa kuin EU:ssakin.
Vallitsevassa tilanteessa olisi helppoa ajautua turtumukseen ja ajatella, ettei millään ole mitään väliä. Miksi puskea päivästä toiseen vastuullisuuden edistämiseksi, kun työn tulokset kuitenkin ennemmin tai myöhemmin poljetaan ojaan?
Onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka tällaisen mielialan iskiessä tönäisevät perspektiivin takaisin paikoilleen.
Eilen vedin strategiatyöpajan, johon osallistui myös arvostamani Michaela Ramm-Schmidt. Hän piti työpajan aluksi esityksen siitä, miten vastuullisuusajattelusta pitäisi mennä eteenpäin ja pyrkiä kohti uudistavuutta (regeneration). Michaela painotti ettei haittojen vähentäminen riitä, vaan lähtökohtana pitäisi olla esimerkiksi luonnon tilan parantaminen.
Ajatus tuntuu ehkä radikaalilta nykyhetkessä, jossa monet yritykset pakittavat maltillisista haittoja vähentävistä toimistakin. Se kuitenkin tarjoaa jotakin tärkeää: idean ja tavoitteen jostakin oikeasti paremmasta.
Olen lukenut monia uutisia siitä, kuinka vastuullisuustyötä tekevät uupuvat muun muassa siihen, etteivät tunne tekevänsä riittävästi, saavansa aikaan aitoa vaikuttavuutta. Tämä on kovin ymmärrettävää. Inkrementaalinen hinkkaaminen ei varsinaisesti tarjoa sykähdyttäviä elämyksiä. On myös melko tympäisevää joutua jatkuvasti puolustamaan oman työnsä oikeutusta.
Joskus tie ulos tällaisesta limbosta löytyy juuri sitä kautta, että siirtää keskustelun ihan erilaiselle kunnianhimon tasolle: Sinä haluat kinata siitä, onko meillä varaa investoida vesistöpäästöjen pienentämiseen, kun edelläkävijäyritykset ennallistavat kosteikkoja.
Michaela muistutti eilisessä esityksessään tärkeästä asiasta: tutkimusten mukaan ison muutoksen liikkeelle sysäämiseen ei tarvita kuin kymmenen prosentin joukko. Kymmenen sadasta. Se ei ole hirveän paljon se.
Nykyinen vastaisku vastuullisuudelle on tulosta melko pienen joukon systemaattisesta masinoinnista. Kyllä tästäkin takaiskusta on mahdollista toipua. Pitää vain päättää, että haluaa olla mukana siinä kymmenessä prosentissa.