Mainitsin edellisessä postauksessani, että EU-komission huhutaan pohtivan vastuullisuusraportoinnin ESRS-standardien isompaa muokkausta, jotta ne olisivat täysin linjassa IFRS:n ISSB-standardien kanssa. Tämä olisi tapahtuessaan jälleen varsin iso muutos, ja olen viime päivinä lukenut aiheesta sen verran monta uutista ja analyysia, että aihe ansaitsee oman postauksen.
Viime joulukuussa julkaistiin ehdotus ESRS-standardien uudeksi, kevennetyksi versioksi, jota EU-komissio parhaillaan käsittelee. Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan komissio olisi julkaisemassa delegoidun säädöksen uusista ESRS-standardeista kesällä, ja säädös tulisi voimaan vuoden lopulla.
Ajankohta isomman ESRS-remontin suunnittelulle on siis vähintäänkin erikoinen ja hankala. Niinpä vain kuitenkin ISSB:n puheenjohtaja on hiljattain ollut europarlamentin kuultavana ja esittänyt, että EU pyrkisi täyteen harmonisaatioon ISSB-standardin kanssa.
Mitä ISSB-harmonisaatio tarkoittaisi?
Perustavanlaatuinen ero ESRS:n ja ISSB:n välillä liittyy olennaisuuteen. ESRS:n perustana on kaksinkertaisen olennaisuuden periaate, jossa vastuullisuuden ulottuvuuksia tarkastellaan vaikutusten olennaisuuden sekä taloudellisen olennaisuuden näkökulmista.
Toisin sanoen, yrityksen pitää tunnistaa sekä olennaiset vaikutukset, joita sillä on toimintaymäristön vastuullisuusulottuvuuksiin, että olennaiset taloudelliset riskit ja mahdollisuudet, joita toimintaympäristön vastuullisuusulottuvuudet aiheuttavat sen toiminnalle.
ISSB:n fokus puolestaan on kapeampi, se painottaa ennen kaikkea taloudellista olennaisuutta.
ISSB edellyttää, että myös ESRS-standardeissa taloudellisen olennaisuuden tulisi olla ensisijainen, ja kaksi olennaisuuden tasoa tulisi erottaa selkeämmin toisistaan, jotta voitaisiin katsoa standardien olevan täydellisesti linjassa.
Mikä oikein on homman pointti?
Tässä kohtaa varmasti monelle tulee mieleen, mitä ihmeen järkeä olisi vetäistä EU:n vastuullisuusraportoinnin säännöt TAAS uusiksi. Tämä onkin erinomainen kysymys!
Käsittääkseni tässäkin pohdinnassa pontimena on sääntelyn yksinkertaistaminen. Ajatuksena ilmeisesti on, että yrityksille olisi helpompaa, jos niiden käyttämä raportointistandardi vastaisi sellaisenaan muidenkin markkina-alueiden kuin EU:n vaatimuksia. ISSB-standardit ovat käytössä yli 40 lainsäädäntöalueella eri puolilla maailmaa.
Olisiko siitä oikeasti hyötyä?
Harmonisaation hyödyt ovat vähintäänkin kiistanalaiset. Kriitikot huomauttavat, että ISSB on täydellisenä käytössä vain noin kolmanneksessa edellä mainituista 40 lainsäädäntöalueesta, eikä niitä käytetä USA:ssa, joka on monille eurooppalaisille yhtiöille tärkeä markkina-alue. Hyöty jäisi siis oletettavasti melko rajalliseksi verrattuna härdelliin, joka syntyisi, kun eurooppalaisten yritysten pitäisi jälleen kerran päivittää raportointiprosessinsa.
Vähintään yhtä suuri kysymys on, mitä tällainen muokkaus tekisi vastuullisuusraportoinnin hyödyllisyydelle.
Kaksinkertaisen olennaisuuden tarkastelukulma tuottaa yrityksille itselleen tärkeää strategista tietoa, josta on hyötyä paitsi ulkoisille sidosryhmille, myös yrityksen omassa päätöksenteossa.
Esimerkiksi riskienhallinnan tarkastelun rajaaminen ainoastaan taloudellisiin riskeihin olisi lyhytnäköistä, typerää ja monilta osin myös mahdotonta. Yrityksillä on joka tapauksessa muun lainsäädännön asettamia velvoitteita minimoida esimerkiksi työturvallisuuteen ja ympäristöön kohdistuvia riskejä, ja nämä ovat tärkeää tietoa myös monille sidosryhmille.
Taloudellisen ja vaikutusolennaisuuden erottaminen toisistaan on myös varsin keinotekoista, sillä tosiasiassa ne kietoutuvat toisiinsa monin eri tavoin. Esimerkiksi työturvallisuuteen liittyvillä fyysisillä riskeillä on toteutuessaan myös taloudellisia seurauksia. Tuotanto voi seisahtua ja yritykselle voi tulla sakkoja ja vahingonkorvausvelvoitteita. Puutteet työturvallisuudessa voivat myös vaikeuttaa rekrytointia ja heikentää työvoiman pysyvyyttä, mikä aiheuttaa jälleen ongelmia tuotannossa.
Toivoa siis sopii, ettei näiden harmonisointisuunnitelmien kanssa rynnistetä eteenpäin enää tällä vaalikaudella. Valitettavasti vain EU:n poliittiset päättäjät eivät ole toistaiseksi antaneet aihetta luottavaisuuteen näissä asioissa.
