Kumpi on pahempi uhka bisnekselle, ilmastonmuutos vai lakisääteiset vastuullisuusvaatimukset?
Parin viime vuoden poliittisesta retoriikasta voi saada käsityksen, että vastuullisuussääntely ja lakisääteiset velvoitteet ovat yksi pahimmista uhkista yritysten toimintaympäristössä.
Kun yrityksiltä kysytään, piirtyy varsin erilainen kuva.
Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa kysyttiin vastuullisuusasioista tuhannelta johtoryhmätason päättäjältä teollisuuden, vähittäiskaupan ja logistiikka-alan yrityksissä EU-maissa ja USA:ssa. Tutkimuksen perusteella huhut vastuullisuuden merkityksen romahtamisesta ovat vähintäänkin ennenaikaisia.
Vastuullisuuteen liittyvien riskien hallinnan merkitys korostuu: ilmastonmuutoksesta johtuvat toimitusketjun häiriöt ovat aiheuttaneet taloudellista vahinkoa lähes kaikille (94 %) tutkituille yrityksille viimeisten kahden vuoden aikana. Vajaa kolmannes yrityksistä on kuitannut yli miljoonan dollarin tappiot. Erityisen paljon häiriöt ovat rokottaneet valmistavan teollisuuden yrityksiä.
Yksi kriittinen tekijä on vastuullisuuteen liittyvän tiedon saatavuus. Lähes neljässä viidestä (79 %) yrityksestä koetaan, ettei vastuullisuusdata tue strategista päätöksentekoa riittävällä tavalla. Näin vastanneiden osuus on kahdessa vuodessa puolitoistakertaistunut.
Yksi ratkaisu ongelmaan on suhtautumistavan muutos. Vastuullisuus pitää ymmärtää oleelliseksi liiketoiminnan johtamisen osa-alueeksi ja merkittävällä tavalla liiketoiminnan edellytyksiin vaikuttavaksi tekijäksi.
Vertaan usein vastuullisuutta taloushallintoon, ja vertaus toimii myös tässä yhteydessä. En tiedä ainuttakaan yritystä, jossa talouteen liittyvää tietoa koottaisiin ainoastaan siksi, että tilinpäätös on pakko tuottaa joka vuosi. Talouden tunnusluvut ovat johtajille keskeinen päätöksenteon tuki, ja niiden oikea-aikaiseen saatavuuteen ja luotettavuuteen ollaan usein valmiita investoimaan paljonkin.
Jotta yritys voi ennakoida ja hillitä vastuullisuuteen liittyviä riskejä sekä tarttua liiketoimintamahdollisuuksiin, myös vastuullisuusdataan tulee suhtautua samaan tapaan kuin talouden tunnuslukuihin – tietoa kootaan ensisijaisesti päätöksentekoa varten, ei raportointia tai velvoitteiden täyttämistä varten.
Tutkimuksessa esiin nousseet toimitusketjun häiriöt ovat erinomainen konkreettinen esimerkki. Jos ei halua kuitata miljoonatappioita, on parasta tunnistaa, minkälaista jälkeä esimerkiksi kuumuus, kuivuus, tulvat ja rajuilmat voivat toimitusketjussa aiheuttaa ja kuinka todennäköisiä ne ovat.
Sitä ei käy kieltäminen, etteikö vastuullisuusdatan kerääminen ja raportointi lisäisi yritysten hallinnollista kuormaa ja aiheuttaisi kustannuksia. Mutta vaiva ja kustannukset asettuvat mittasuhteisiinsa, kun hahmottaa, miten paljon suurempia ongelmia niiden avulla voi välttää.
Kuva: Yevhen Buzuk / Unsplash
