Yhä useammassa yrityksessä raportoidaan nykyisin vastuullisuudesta jollakin tasolla.
Suurimpia yhtiöitä velvoittaa EU:n kestävyysraportointidirektiivi CSRD. Pienemmistä yrityksistä puolestaan moni julkaisee vapaaehtoisesti vastuullisuusraportteja. Vielä useammassa yrityksessä vastaillaan tänä päivänä suurten asiakkaiden kyselyihin, joilla nämä keräävät vastuullisuustietoa toimitusketjustaan.
Vastuullisuusdataa siis kertyy. Olennainen kysymys on, mitä MUUTA kerätyllä tiedolla tehdään kuin laitetaan raporttiin.
Vastuullisuustieto nimittäin tarjoaa usein erittäin hyödyllisiä näkökulmia liiketoiminnan päätöksentekoon.
Logistics Viewpoints -julkaisun artikkelissa aihetta tarkastellaan logistiikan hiilidioksidipäästöjen kautta. Perinteinen tapa on kerätä tiedot kuljetusten ilmastopäästöistä jälkikäteen raportointia varten. Fiksumpaa kuitenkin olisi ottaa päästötieto osaksi hankintapäätöksentekoa. Silloin on mahdollista vertailla eri vaihtoehtoja kokonaisvaltaisemmin ja tehdä valintoja paremmalla tietopohjalla.
Erityisen hyödyllistä vastuullisuustieto on strategisessa päätöksenteossa ja riskienhallinnassa. Jos nykypäivänä esimerkiksi erilaisiin vastuullisuusvelvoitteisiin liittyvä kehitys jätetään pois liiketoiminnan suuntaviivoja pohdittaessa, business case voi jäädä hyvin vinoutuneeksi.
Samoin, jos yritys jättää vaikkapa ilmastonmuutoksen aiheuttamien äärisäiden vaikutukset huomioimatta suunnitellessaan mitä tahansa teollista tuotantoa tai logistiikkaa, se altistaa liiketoimintansa hyvinkin suurille riskeille.
Neuvonkin yrityksiä synkronoimaan vastuullisuusraportoinnin prosessin mahdollisimman tiiviisti liiketoiminnan päätöksenteon kanssa. Silloin raportointiin käytetty työpanos ja raha tuottavat enemmän hyötyä. Ja onhan se motivoivampaa tuottaa liiketoimintakriittistä informaatiota kuin täyttää velvoitetta.
