Hesari kirjoittaa jälleen kerran, että ruotsalaiset osaavat muotibisneksen paremmin ja suomalaisten pitäisi ottaa mallia.
Kun puhutaan Ruotsin muotiteollisuuden menestyksestä, jätetään yleensä mainitsematta, minkälaiselle pohjalle maan menestynein muotibrändi H&M rakentuu. Kaupallistaminen ja brändinrakennus mainitaan, mutta ei sitä, että H&M:n menestyksen takana on täysin kestämätöntä kulutusta ruokkiva, köyhien maiden ihmisiä hyväksikäyttävä, heikkolaatuisia tuotteita ja valtavat määrät tekstiilijätettä tuottava toimintamalli.
Emme kai halua kopioida Ruotsista tätä?
Moni suomalainen vaatebrändi on halunnut satsata laatuun ja vastuullisuuteen. Tällaisia esikuvia Pohjoismaiden suurista muotimaista Ruotsista ja Tanskasta löytyy vähemmän. Naapurimaiden vastuuttoman pikamuotikaupallistamisen sijaan tarvitaankin toisenlaisia kaupallisia malleja.
Ruotsista ja Tanskasta voi kaikin mokomin kopioida verkkokaupan ja kansainvälisen jakelun konsepteja. Siinä on paljon järkeä, että kannattaa pyrkiä heti omaa pientä kotimaata laajemmalle ja saada tuotteita myyntiin ulkomaisiin tavarataloihin omien kivijalkakauppojen sijaan.
Mutta kaupalliseen konseptiin kuuluu yhtä oleellisesti myös toimitusketju – materiaalien hankinta, värjäys, valmistustyö, viimeistely. Näiden osalta toivon totisesti, etteivät suomalaiset omaksu pikamuodin toimintatapoja. Maailma hukkuu jo nyt tekstiilijätteeseen. Emme tarvitse lisää pikamuotia.
Voisimmeko siis Ruotsin matkimisen sijaan tehdä ruotsalaisia paremmin?
