Siirry sisältöön

Pikamuoti ei ole mikään ratkaisu köyhyyteen

Apu-lehden toimittaja toistaa kolumnissaan usein kuullun argumentin: halpaa pikamuotia tarvitaan, jotta köyhillä olisi varaa ostaa vaatteita.

Mielenkiintoista, että väite kuullaan usein keskiluokkaisen ihmisen esittämänä. “En minä ITSEÄNI tässä ajattele, mutta ne KÖYHÄT.” Argumenttina samaa sukua kuin se kuuluisa Pihtiputaan mummo, josta ollaan aina kovin huolissaan.

Mietitäänpä tätä väitettä.

1. Pikamuoti ei ole lääke köyhyyteen. Päinvastoin, se hyväksikäyttää köyhien maiden ihmisiä. Jos köyhien ihmisten ongelmat oikeasti kiinnostavat, kannattaa uhrata ajatus niille köyhille, jotka tekevät tekstiilitehtaissa kohtuuttoman pitkää päivää kohtuuttoman pienellä palkalla ja valitettavan usein ilman lomia sekä turvattomissa työoloissa. Kannattaa miettiä myös heitä, joiden kotimaan rannat peittyvät pikamuotiteollisuuden tuottamaan tekstiilijätteeseen ja joiden lähiluonto ja makean veden varannot on pilattu tekstiilivärjäämöjen myrkyllisillä päästöillä.

2. Pikamuoti ei ole olemassa, jotta köyhät voisivat ostaa vaatteita edullisesti. Pikamuoti ylläpitää äärimmäisen vahingollista kulutuskulttuuria, jossa vaatteista on tullut kertakäyttötavaraa ja niitä pitää haalia koko ajan lisää. Joskus pikamuotiliikkeestä saattaa löytää ihan hyvälaatuisenkin vaatteen. Mutta isossa kuvassa todella suuri osa näiden vaatebrändien tuotteista päätyy jätteeksi. Kun ostaa näiltä merkeiltä, tukee ongelman jatkumista.

3. “Ei ole varaa” on suhteellinen käsite. Kun länsimainen keskiluokkainen ihminen sanoo näin, kyse on todennäköisemmin siitä, että hän ei HALUA käyttää kyseiseen tuotteeseen niin paljoa rahaa. Meidät on vuosikymmenten aikana koulutettu haluamaan mieluummin paljon kuin kohtuudella.

4. Suomessa on paljon vaatemerkkejä, jotka panostavat laatuun ja vastuullisuuteen. Suomesta löytyy myös käytettyjen vaatteiden kaupan edelläkävijöitä. Jos haluaa peräänkuuluttaa edullisten vaatteiden saatavuutta, kannattaa mieluummin nostaa esiin erinomaisia käytettyjen vaatteiden markkinapaikkoja ja vaatebrändien omia “pre-loved”-mallistoja.

Minustakin on tärkeää, että Suomessa kaikilla rahat riittäisivät elämiseen, ja tiedän, että kaikilla näin ei ole. Pikamuoti ei kuitenkaan ole ratkaisu. Kattava sosiaaliturva, työntekijöiden neuvotteluoikeudet, sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet nostaa elintasoaan kouluttautumalla ovat ratkaisuja. Puolustetaan siis mieluummin näitä oikeuksia niin Suomessa kuin maailmallakin.