Yritysvastuudirektiivi hyväksyttiin. Mikä muuttui?

Moninaisen venkoilun ja iltalypsykierrosten jälkeen EU:n jäsenmaiden neuvosto hyväksyi yritysvastuudirektiivin (CSDDD) viime perjantaina. Hyväksytty esitys poikkeaa sen verran paljon aiemmasta europarlamentin ja jäsenmaiden välisestä neuvottelutuloksesta, että esitykselle tarvitaan vielä myös europarlamentin hyväksyntä. Europarlamentti käsittelee uutta esitystä huhtikuussa.

Ketä muokattu direktiivi koskee?
Eniten huomiota on herättänyt, että jäsenmaat päättivät supistaa merkittävästi yritysjoukkoa, jota direktiivi velvoittaa. Hyväksytyn esityksen mukaan direktiivi koskee yrityksiä, joiden henkilöstömäärä on yli 1000 ja vuosiliikevaihto yli 300 miljoonaa euroa.

Suomessa on 132 yritystä, jotka vuoden 2022 tilinpäätöstietojen perusteella täyttävät direktiivin kriteerit. Henkilöstömäärältään pienin näistä on Bayer-konsernin Suomen-tytäryhtiö Bayer Oy (1017 työntekijää) ja suurin on Nokia (86 896 työntekijää).

Alkuperäisen neuvottelutuloksen mukaiset kriteerit (henkilöstö yli 500, liikevaihto yli 150 meur) täyttäviä yrityksiä on Suomessa vuoden 2022 tietojen mukaan 282 kappaletta, eli yli kaksinkertainen määrä.

Mikä muuttui?
Yritysten suuruuskriteerien lisäksi neuvosto teki myös muita muutoksia direktiivin sisältöön:

1. Riskitoimialojen määritelmä poistettiin, eli direktiivissä ei enää määritellä toimialoja, joilla toimivilla yrityksillä olisi alhaisemmat kokokriteerit. Alun perin direktiivissä listattiin useita toimialoja (mm. rakentaminen, tekstiilit, maanviljelys), joilla toimivia yrityksiä direktiivi olisi velvoittanut jo 250 työntekijästä ja 80 miljoonan euron liikevaihdosta alkaen.

2. Yritysten velvoite asettaa henkilöstölle ja johdolle taloudellisia kannusteita pakollisen ilmastosuunnitelman toteuttamiseksi poistettiin.

3. Yritysten velvoitteita puuttua ympäristölle ja ihmisoikeuksille aiheutuviin riskeihin ja haittoihin lievennettiin, ja yritysten johtoa koskevat velvoitteet poistettiin. Jäsenvaltioille jätettiin kuitenkin mahdollisuus asettaa tiukempia velvoitteita kansallisella tasolla.

4. Suomen hallituksen ongelmoimaa ryhmäkanneoikeutta muokattiin ja jäsenvaltioille jätettiin enemmän liikkumavaraa kansallisen täytäntöönpanon suhteen.

5. Yrityksille annettiin enemmän siirtymäaikaa (3–5 vuotta) direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanoon.

Iltalypsyn tuloksena syntynyt muokattu direktiiviehdotus on ilman muuta tuluskukkaroa parempi, mutta vaikuttavuudeltaan paljon alkuperäistä neuvottelutulosta suppeampi. Parempi sekin kuitenkin kuin ei mitään.

Oletettavasti tämänkin direktiivin vaikutukset tulevat kuitenkin ulottumaan laajemmalle kuin pelkästään yrityksiin, joita se velvoittaa suoraan. Yritykset joutuvat valvomaan ja minimoimaan ympäristöön ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia riskejä ja haittoja myös toimitusketjuissaan, joten on odotettavissa, että pienemmillekin yrityksille tulee suurilta asiakkailta ja päämiehiltä tiukempia hankintakriteereitä, sopimusvelvoitteita ja raportointivaatimuksia.