Viime viikolla europarlamentissa runnottiin läpi sopimus parlamentin kannasta Omnibus I -lakiesitykseen, joka tähtää kestävyysraportointidirektiivin (CRSD) ja yritysvastuudirektiivin (CSDDD) heikentämiseen.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Lakivaliokunta äänestää tänään ja parlamentin kanta vahvistetaan täysistunnossa todennäköisesti ensi viikolla.
Sen jälkeen oletettavasti käynnistyvät kolmikantaneuvottelut eli trilogit komission, jäsenmaiden neuvoston sekä europarlamentin välillä. Trilogeissa lakiesitys saa lopullisen muotonsa, ja sen jälkeen esitys vielä hyväksytään virallisesti jäsenmaiden neuvostossa ja europarlamentissa.
Joistakin asioista kaikki kolme tahoa ovat jo valmiiksi samoilla linjoilla, mutta neuvotteluhin jää kyllä vielä neuvoteltavaakin.
Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD)
- Raja-arvot:
-
- parlamentti, neuvosto ja komissio – yritykset, joilla vähintään 1000 työntekijää
- parlamentti ja neuvosto – liikevaihto vähintään 450 miljoonaa euroa
- Taksonomia:
-
- komissio – valinnaisuutta taksonomiaraportointiin
- neuvosto – säilytetään taksonomiavelvoitteet entisellään
Yritysvastuudirektiivi (CSDDD)
- Raja-arvot:
-
- parlamentti ja neuvosto – yritykset, joilla vähintään 5000 työntekijää ja 1,5 miljardin euron liikevaihto
- komissio – ei muutoksia raja-arvoihin
- Huolellisuusvelvoite:
-
- parlamentti – täysin riskiperustainen huolellisuusvelvoite mutta ei velvoitetta kerätä tietoa hankintaketjun yrityksiltä riskitason arviointia varten
- neuvosto ja komissio – huolellisuusvelvoitteen rajaaminen suoriin liikekumppaneihin
- Ilmastosuunnitelmat:
- parlamentti, neuvosto ja komissio – suunnitelmat laadittava, mutta ei velvollisuutta toteuttaa
- neuvosto – suunnitelmien tulee ainoastaan "myötävaikuttaa" Pariisin sopimukseen, ei pakottavia sääntöjä suunnitelmien sisällölle, suunnitelmien valmistuttava kesään 2031 mennessä.
- Siviilioikeudellinen vastuu:
-
- parlamentti, neuvosto ja komissio – ei EU-tason harmonisointia, kukin jäsenvaltio määrittää itse.
Tässä vaiheessa siis muutama asia on jo selvä: alle 1000 henkeä työllistävien yritysten raportointivelvoite poistuu hyvin suurella todennäköisyydellä, yrityksille ei tule velvoitetta toteuttaa ilmastosuunnitelmia, ja EU-tason siviilioikeudellisen vastuun harmonisointia ei tule.
Lainsäädännön näkökulmasta näkyvyys yritysten vastuullisuuteen tulee myöskin dramaattisesti heikkenemään. Tässä asiassa todennäköisesti kuitenkin markkinapaine etenkin rahoitusalan suunnalta pitää huolen siitä, että moni yritys raportoi, vaikkei pakkoa enää olekaan.
Aika näyttää, kuinka suuren taka-askeleen yritysten vastuullisuudelle poliittiset päättäjät onnistuvat saamaan aikaan.
