Siirry sisältöön
Ota yhteyttä

Omnibus – helpotus yrityksille vai iso pommi?

Picture of Kaisa Hernberg

EU-komissio julkaisi eilen ensimmäisen Omnibus-lakipaketin, jossa esitetään muutoksia kestävyysraportointidirektiiviin (CSRD) sekä yritysvastuudirektiiviin (CSDDD).

Yritysvastuudirektiiviin esitettävistä muutoksista kirjoitin jo maanantaina, joten en toista niitä tässä.

Kestävyysraportoinnin osalta keskeiset esitetyt muutokset ovat:

  • Raportointivelvollisuuden raja nousee yli 1000 työntekijän yrityksiin.
  • Raportointivelvolliset yritykset eivät saa vaatia arvoketjussaan toimivilta ei-raportointivelvollisilta yrityksiltä kestävyystietoja, jotka eivät sisälly vapaaehtoisen raportoinnin standardiin.
  • Komissio valtuutetaan laatimaan delegoitu asetus vapaaehtoisen kestävyysraportoinnin standardista.
  • Toimialakohtaisten raportointistandardien valmistelusta luovutaan.
  • Raporttivarmennuksen standardien valmistelun tärkeyttä korostetaan, mutta jää epäselväksi, milloin näiden voi odottaa valmistuvan.
  • Kohtuullisen varmennuksen (reasonable assurance) standardin valmistelusta luovutaan.
  • Taksonomiaraportointiin tulee muutoksia yrityksille, joiden liikevaihto on korkeintaan 450 meur vuodessa.
  • Velvoite kestävyysraportin XBLR-tägityksestä lykkääntyy, kunnes sitä koskeva delegoitu asetus astuu voimaan.
  • Raportointivelvoitteen alkamisajankohtaa lykätään kahdella vuodella yritysten osalta, joiden velvoitteen piti alkaa tilikaudelta 2025 tai 2026.
Varsinaisiin raportoinnin yksityiskohtiin ei siis ole esitetty muutoksia, mutta onhan tämä silti aikamoinen pommi. Suurissa alle 1000 henkeä työllistävissä pörssiyhtiöissä tuskin iloitaan siitä, että ensimmäisen ESRS-raportin valmisteluun on käytetty satoja tuhansia euroja ja valtavasti työtä, ja nyt kerrotaan, että vitsi vitsi – ei teidän tarvitsekaan enää raportoida.

Esitetty rajan nosto myös saisi aikaan sen, että CSRD ei suinkaan paranna näkyvyyttä yritysten vastuullisuuteen vaan päinvastoin. Sehän poistaisi raportointivelvoitteen monilta vanhan NFRD-direktiivin mukaan raportoineilta.

Erityisen jännä asema on yrityksillä, jotka ovat valmistelleet ensimmäistä ESRS-raporttiaan kuluvalta tilikaudelta. Mitä tehdä nyt? Luottaako siihen, että esitys hyväksytään tämän sisältöisenä? Vai jatkaako kuitenkin valmisteluja varmuuden vuoksi?

Oma näppituntumani on, että etenkin jos yrityksen henkilöstömäärä ylittää 1000 rajan, kannattaa jatkaa valmisteluja. Tehdyn työn voi joka tapauksessa hyödyntää esimerkiksi julkaisemalla suppeamman harjoitusraportin ja teettämällä sille harjoitusvarmennuksen.

Sen verran täytyy kehujakin esittää, että on oikein hyvä asettaa tarkemmat rajat sille, mitä tietoja isot yritykset voivat vaatia arvoketjunsa pk-yrityksiltä.

Se tässä eniten jaksaa hämmästyttää, että esityksellä pyritään parantamaan yritysten kilpailukykyä. Vaikeaa nähdä, miten näin isosti poukkoileva sääntely olisi hyväksi kilpailukyvylle.
,