Suositukset eivät riitä yritysvastuussa

Raakkutuhoista tihkuu vähitellen uutta tietoa, ja jokainen uusi uutinen antaa kokonaisuudelle yhä kaameamman sävyn.

Viime päivinä olemme saaneet tietää muun muassa, että valtion oma Metsähallituskaan ei noudata valtion ohjeistusta suojavyöhykkeistä raakkujokien varsilla.

Hesari kertoi myös heidän saamiensa tietojen viittaavan siihen, että Stora Enso on itse ohjeistanut Hukkajoen urakoitsijaa Elyn antamien suojeluohjeiden vastaisesti muun muassa jättämään joen rantaan vain kymmenen metrin suojavyöhykkeet ja ylittämään joen juuri siitä kohdasta, jossa raakkujen joukkotuho tapahtui.

Nämä ovat painokkaita esimerkkejä siitä, miksi ohjeistukset ja itsesääntely eivät riitä, kun yritysten kustannuspaineet ja nopeiden voittojen tavoittelu asettuvat vastakkain jonkin sellaisen kanssa, jonka arvoa on vaikeaa mitata rahassa. Kuten vaikkapa luontoarvot tai ihmisoikeudet.

Mittaamattoman arvokkaat asiat tarvitsevat lainsäädännön, tiukan valvonnan ja kovien sanktioiden suojaa.

Raakkutuho on myös esimerkki siitä, että yritysten vastuullisuudessa ollaan siirtymässä aikakauteen, jossa teot puhuvat. Jos puheet ja teot ovat ristiriidassa, yritys menettää maineensa ja yhteisön luottamuksen. Maineen ja luottamuksen menetyksellä puolestaan on taloudelliset seuraukset.

Huolestuttavaa on, että Metsäteollisuus ry:n julkisuudessa esittämien puheenvuorojen perusteella ala ei ole vieläkään valmis kriittiseen itsetarkasteluun, vaan pyrkii esittämään Hukkajoen tapauksen valitettavana yksittäistapauksena. Sielläkin olisi syytä herätä todellisuuteen ja ymmärtää, että nykypäivänä vastuulliseksi ei enää voi julistautua. Täytyy myös osoittaa se käytännössä.