Sosiaalinen vastuu ja ihmisoikeudet ovat viime vuosina nousseet aiempaa enemmän tapetille liiketoimintaan liittyvissä yhteyksissä.
Osin tästä on kiittäminen EU:n suuria lainsäädäntöhankkeita, kestävyysraportointidirektiiviä (CSRD) ja yritysvastuudirektiiviä (CSDDD). Monissa yrityksissä kuitenkin herättiin pohtimaan sosiaaliseen vastuuseen liittyviä liiketoimintariskejä ja -mahdollisuuksia jo paljon aiemmin.
Kuten vastuullisuudessa yleensäkin, myös sosiaallisen vastuun puolella tehtävää on paljon ja maalitolpat siirtyilevät, joten tuloksellinen vastuullisuustyö edellyttää jatkuvaa kehittämistä. Viime vuosina esimerkiksi yrityksiltä on alettu edellyttää vahvempaa vastuunottoa paitsi omista työntekijöistään, myös toimitusketjunsa työntekijöistä – eikä pelkästään suorassa sopimussuhteessa olevien alihankkijoiden ja toimittajien, vaan myös kauempana ketjussa olevien yritysten osalta.
"Emme me tienneet!" kelpaa selitykseksi yhä harvemmin. Tämä on nähty viime aikoina oikeusjutuissakin Euroopan maissa. (Esimerkkejä: Ranska, UK)
Mihin sitten nyt, vuonna 2026 olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota ihmisoikeuksiin liittyen? Yhden vastauksen tarjoaa Ethical Trading Initiative, joka on listannut viisi prioriteettia vaatetusteollisuuden yrityksille. Hyvä lista sopii ohjenuoraksi myös muille teollisuudenaloille.
ETI:n viisi tärppiä:
1) Toimitusketjujen vastuullisuuden hallinnassa on syytä siirtyä reagoinnista valmistautumiseen. Muutos on pysyvä tila, ja yritysten on huolehdittava siitä, etteivät toimitusketjun työntekijät joudu ahdinkoon, kun esimerkiksi tilauksia muutetaan tai toimittajia vaihdetaan.
2) Toimitusketjun työntekijöiden järjestäytymisvapautta pitää tukea, ja työntekijöiden turvallisuus on tässä työssä olennainen tekijä. Epäkohtien paljastajia on suojeltava aktiivisesti.
3) Lisääntyvä kuumuus on ihmisoikeuskysymys. Ilmastonmuutoksen edetessä kuumuus aiheuttaa yhä enemmän terveysongelmia ja häiriöitä tuotantoon etenkin lämpimän ilmaston maissa, mutta myös Euroopassa. Tämä on huomioitava esimerkiksi työvuorojen suunnittelussa.
4) EU:n pakkotyöasetus luo eurooppalaisille yrityksille tiukempia paineita valvoa toimitusketjuaan. Yhteistyön ja dialogin tiivistäminen toimitusketjun yritysten kanssa nousee arvoon arvaamattomaan.
5) Hankinnan käytännöillä on keskeinen merkitys. Tiivis yhteistyö ja käytäntöjen linjaaminen osto-organisaation, vastuullisuustiimin ja lakiosaston kesken on tärkeää.
