Helpotuksia vastuullisuusraportoinnin vaatimuksiin?

Uusi EU-komissio julkaisi muutama päivä sitten "kilpailukykykompassin", jossa linjataan kuluvan vaalikauden hankkeita, joilla tavoitellaan EU-alueen kilpailukyvyn parantamista.

Odotetusti yksi hankkeista liittyy yritysten hallinnollisen taakan keventämiseen. Niin pääkomissaari von der Leyen kuin useat EU-maiden poliitikot ovat pitkin syksyä ja talvea puhuneet tarpeesta keventää yritysten vastuullisuusraportoinnin vaatimuksia.

Kilpailukykykompassi linjaa, että kaikkien yritysten hallinnollista taakkaa tulee keventää 25 prosenttia ja pk-yritysten osalta peräti 35 prosenttia. Kiinnostavaa nähdä, miten tätä käytännössä mitataan. Tulee mieleen kosmetiikkamainoksista tutut "76 prosenttia vastaajista koki ripsiensä paksuuntuneen kolmen viikon käytön jälkeen" -tyyppiset mittaukset.

Hallinnollista taakkaa lähdetään keventämään omnibus-lakipaketeilla, joista ensimmäinen tulee keskittymään kestävän rahoituksen raportointiin, yritysvastuudirektiiviin (CSDDD) sekä taksonomiaan. Yhtenä tavoitteena on välttää raskaiden raportointivelvoitteiden valuminen alaspäin suurten yritysten toimitusketjuihin, mihin onkin ihan hyvä kiinnittää huomiota.

Komissio tulee myös lanseeraamaan uuden yritysten kokoluokan, pienet keskisuuret yritykset. Tällä tarkoitetaan yrityksiä, jotka selkeästi eivät ole pieniä, mutta eivät myöskään suuren suuria. Tälle yritysryhmälle on tulossa kevennettyjä velvoitteita muun muassa hiilitullimekanismiin (CBAM).

Jään odottelemaan tulevia sääntelyn keventämisen omnibuksia ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on käynyt selväksi, että kestävyysraportoinnin (ESRS/CSRD) ja huolellisuusvelvoitteen (CSDDD) vaatimukset ovat aidosti yrityksille raskaita ja syövät yritysten kykyä panostaa kestävää kehitystä edistäviin kehityshankkeisiin. Ongelmallista on myös se, että lainsäädäntövaatimusten vyöry aiheutti todella jyrkän vastuullisuusosaajien kysyntäpiikin. Ammattikunta on verrattain uusi, eikä osaajia yksinkertaisesti ole markkinoilla riittävästi.

Toisaalta minusta on todella huonoa sääntelykulttuuria vyöryttää ensin raskaat velvoitteet ja sitten peruuttaa niistä, kun yritykset ovat jo investoineet isosti resursseja velvoitteiden täyttämiseen. Tämä on omiaan heikentämään yritysten ja myös jäsenvaltioiden lainkuuliaisuutta yritysvastuukysymyksissä.

Ja toki eniten huolestuttaa, mistä vaatimuksista komissio aikoo lähteä peruuttamaan. Kohdistuvatko sääntelynpurkutalkoot enemmän muotoseikkoihin, vai avataanko nyt kertaalleen kiivaasti kiistellyt sisältökysymykset uudelleen? Entä miten päätetään ja kuka päättää, mistä vaatimuksista voidaan höllätä? Pahoin pelkään, että tulemme näkemään villejä iltalypsykierroksia. Ranska ja Saksa ovat jo innoissaan kiillottamassa lypsyjakkaroitaan.

Yksi on kuitenkin varmaa: Jos jotakin sääntelyn nopea edestakaisin sahaaminen EI edistä, niin kilpailukykyä. Yritykset karsastavat sääntely-ympäristöä, jota on vaikea ennakoida.