Palkka-avoimuus tökkii tasa-arvon mallimaassa

Hesari uutisoi SD Workxin selvityksestä, jonka mukaan suomalaiset työnantajat ovat reippaasti takamatkalla sukupuolten välisen palkkatasa-arvon edistämisessä verrattuna muuhun Eurooppaan.

Selvityksen mukaan vain joka kuudes suomalainen työnantaja panostaa sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseen, kun yleisesti Euroopassa näin tekee lähes joka kolmas työnantaja.

Palkka-avoimuuteen panostamisessa suhde on 40 % Suomi versus 52 % Eurooppa.

Tämä ei sinänsä valitettavasti yllätä, kolmesta syystä:

1) Suomessa palkoista puhumista karsastetaan ylipäätään.

2) Sukupuolten välisen palkkaeron esiin nostaminen laukaisee täällä usein aggressiivisen defenssireaktion. Etenkin miesoletetuilta löytyy sen seitsemän selitystä, miksi mitään palkkaeroa ei oikeasti ole olemassa — vaikka ilmiö on todettu lukuisissa tutkimuksissa yhä uudestaan.

3) Suomalaisilla on sitkeä taipumus tuudittautua "ei meillä Suomessa" -uskomukseen vähän kaikenlaisessa vastuullisuuteen liittyvässä. "Ei meillä Suomessa ole ihmiskauppaa", ja "Kyllä suomalaiset tuottajat toimivat vastuullisesti", ovat usein kuultuja väitteitä, joilla yrityksissä perustellaan sitä, ettei vastuullisuuteen etenkään arvoketjussa tarvitse uhrata aikaa ja rahaa. Ajatus Suomesta tasa-arvon mallimaana varmasti haittaa palkkatasa-arvokehitystä.

Nythän on kuitenkin niin, että viimeistään ensi kesänä sitkeimpienkin vastarannan kiiskien on otettava lusikka kauniiseen käteen palkkatasa-arvoasiassa. Kesäkuu 2026 on nimittäin takaraja sille, että EU:n palkka-avoimuusdirektiivin vaatimukset tuodaan Suomen lainsäädäntöön.

Hesari kertoo: "Direktiivin mukaan yritysten on EU:ssa annettava tietoja palkoista ja toimittava, jos sukupuolten palkkaero on suurempi kuin viisi prosenttia. Vuonna 2020 ero oli EU:ssa edelleen keskimäärin noin 13 prosenttia."

Hesarin haastattelema asiantuntija arvelee, että monella työnantajalla on edessään shokki: "Monet joutuvat ensimmäistä kertaa kertomaan, että he maksavat samasta tehtävästä eri palkkoja."