Julkisissa hankinnoissa liikkuu valtavia summia rahaa, ja niiden kautta voitaisiin luoda todella suurta kysyntää vastuullisemmille tuotteille ja palveluille. Tätä on toisteltu niin kauan kuin olen vastuullisuustöitä tehnyt, mutta toistaiseksi näytöt ovat jääneet vähäisiksi.
Muuttuuko suunta vihdoin nyt EU:n uuden julkisten hankintojen asetuksen myötä? Luettuani komission eilen julkaiseman lakiesityksen en ole valtavan toiveikas.
Komissio kyllä hehkuttaa vastuullisuutta omassa tiedotteessaan, mutta lain vastuullisuutta koskevat pykälät ovat pääosin pehmeitä kuin keitetty spagetti.
Sinänsä on ihan rouhea veto, että komissio haluaa velvoittaa julkisen sektorin organisaatiot painottamaan laatukriteereitä hankinnoissaan vähintään 30 %. Laatukriteerit voivat pitää sisällään myös vastuullisuusvaatimuksia.
Valitettavasti kuitenkin lain 1. ja 2. luvuissa, jotka käsittelevät vihreitä ja sosiaalisesti vastuullisia hankintoja, on hyvin vähän velvoittavia vaatimuksia ja hyvin paljon "organisaatiot voivat" -tyyppisiä ilmauksia. Jos lopullisen asetuksen kieli jää näin lepsuksi, vastuullisuuskriteerit ovat jatkossakin hankintaorganisaatioiden hyvän tahdon ja harrastuneisuuden varassa.
Lakiesitys menee nyt seuraavaksi europarlamentin ja jäsenmaiden ministerineuvoston myllättäväksi. En varsinaisesti pidätä hengitystäni sen suhteen, että sieltä tulisi ulos ainakaan tiukempia vastuullisuusvaatimuksia. Pikemminkin päinvastoin, mikäli tällä parlamenttikaudella vakiintunut linja jatkuu.
Sitten kun komissio, parlamentti ja ministerineuvosto ovat aikanaan päässeet yhteisymmärrykseen lain lopullisesta muodosta, asetus tulee siirtymäajan jälkeen sellaisenaan voimaan EU:n jäsenvaltioissa.
