Kuumentaako politiikka tunteita työpaikoilla?

Viime aikoina on tullut sekä Linkkarin keskusteluissa että useammassa kansainvälisessä nettijulkaisussa vastaan kirjoituksia aiheesta poliittinen polarisoituminen työpaikoilla.

USA:ssa yhteiskunnan poliittinen kahtiajakautuminen on niin voimakasta, että se aiheuttaa yhä enemmän ristiriitoja työpaikoilla. Esimerkiksi Gartnerin lokakuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan joka neljäs vastaaja oli kohdannut työpaikallaan poliittisiin näkemyseroihin liittyvää nimittelyä, riitelyä, epäreilua kohtelua ja kollegojen välttelyä.

Ilmiön odotetaan vahvistuvan presidentinvaalien jälkimainingeissa.

HR-teemaisissa julkaisuissa jaetaan nyt neuvoja, miten työpaikoilla tulisi reagoida poliittiseen polarisaatioon. Yhtäältä käydään läpi, miten puuttua ja ennaltaehkäistä riitaisaksi äityvää näkemysten vaihtoa, ja toisaalta, miten vastata etenkin nuorempien sukupolvien odotuksiin organisaation yhteiskuntavastuusta. Omana mausteenaan keitoksessa on pyrkimys monimuotoisuutta tukevaan työyhteisöön, jossa kaikki voivat ilmaista itseään turvallisesti.

Osa neuvoista kuulostaa omaan korvaani hieman kyseenalaisilta. Vai mitä sanoisitte sellaisesta, että HR värväisi luotettuja työntekijöitä kuulostelemaan kollegojen yhteiskunnallisia näkemyksiä ja raportoimaan niistä?

Suomessakin yhteiskunnallinen keskustelu on kehittynyt kärjekkääksi ja vastakkainasettelua lietsovaksi, ainakin osin amerikkalaisten esimerkkiä seuraten. Ja toki työmarkkinakierrokset kuumentavat tunteita erityisen paljon. Ei olisi ihme, jos tämä alkaisi tihkua työpaikoillekin.

Miten teillä töissä? Puhutaanko politiikkaa kollegojen kesken ja aiheuttavatko poliittiset näkemyserot ristiriitoja? Onko teillä ohjeistuksia näkemyserojen käsittelyyn?